König Ludvig Lauf 2019, Kari Jylhä

König Ludvig Lauf CT 50 km             2-3.2.2019

Aamu valkeni sääennusteen mukaisesti. Ulkona oli 20 senttiä uutta lunta ja lisää satoi, lämpötila nollan vaiheilla. Lähdettiin matkaan eilisellä aikataululla, no vähän aikaisemmin, kun epäilin, että saattaa olla ongelmia pysäköinnissä. Ensin raivasin käsivarrella auton päältä 20 senttiä lunta, sitten potkin auton edestä aurausvallin pois eteenpäin pääsemiseksi. Kaveri sipisteli tuulilasin kulmaa, kun ei ollut mitään työkaluja ja monot olisivat mahdollisesti kastuneet. Pikkasen karhenin. Hiihtäessä muistui mieleen tapaus reilun kolmenkymmenen vuoden takaa. Pidettiin Kareen Jussin kanssa rajakomppanian kertausharjoitusta Kutsun maisemissa, Tohmajärven takametsiä. Luiskautin takaveto Transitin penkkaa ja ryhdyin kaivamaan sitä takaisin tielle. Paikalle pysähtyi musta Volvo, Volvosta nousi ensiksi kenraali Wächter, perässä everstit Niemenkari ja Paanila. Räppäsin Wächterille ilmoituksen. Wächter kysymään, että sopiiko luutnantille, että everstien kanssa työnnetään auto tielle. Näin tehtiin, mahtoi vähän nappaskengän varresta mennä lunta. Mukailisinko taas vanhaa lähes joka paikkaan sopivaa mainoslausetta: "Herroissa on eroja".

 

Matkalla todettiin palokunnan raivaavan tien ylle taittuneita tykkylumipuita, epäiltiin jo, että hiihto olisi peruutettu, kuten Toblach-Cortina. Saavuttiin paikalle klo 9.05. Tein pikkukierroksen lähtöpaikalla, ketään ei juuri näkynyt ja pian karmea totuus selvisi, lähtö oli jo tapahtunut klo 9 eikä klo 10, kuten eilen. Nopea pukeutuminen ja suksien huolto Marcialongan jälkeen ja noin 20 minuuttia myöhästyneenä matkaan. Yöllä oli siis satanut 20 senttiä lunta ja sitä satoi koko ajan lisää. Pikku hiljaa sain aikanaan lähteneitä kiinni. Kahdeksan kilometrin kohdalla niitä alkoi olla jo jonoksi asti.

Loppumatka olikin pelkkää ohihiihtoa. Aina muutama tovi liippiladulla ja sitten ohitus umpihangessa. Suksi pelasi taas verrokkeihin nähden loistavasti. Kenellekään ei vetoapu kelvannut. Se on tietysti suhteellista, jäi kuitenkin kaulaan virallisesti pari tuntia ja epävirallisesti sen reilun puoltoista. Monenlaista rähmijää tuli ohitettua. Kun kolme tuntia maaliintuloni jälkeen katselin maaliin hoippuvia hiihtäjiä, tilanne näytti vielä edellisviikon Moenan tilannetta huonommalta. Käytännössä kunnollisia latuja ei ollut kokko matkalla vain polanteinen ura, jossa suksi vähän luisti ja jos aioit ohittaa sivussa oli10-20 senttiä lunta.

Tässä kuvassa ei Ripa pakkaile tavaroitaan, vaan hiitäjät hiihdon jälkeen.

Nyt seurailen, kun järjestyksen mies Ripa levittelee romujaan ja yrittää saada ne pakattua. Antamani määräaika kello yhdeksään mennessä kuulostaa ylivoimaiselta. Katsotaan miten äijän käy.

 

Kuvat ja teksti Kari Jylhä.