Ilmari i Volvospåret, Stafettvasan 2019

Ilmari i Volvospåret 1.3.2019, Stafettvasan

Näytelmä viidessä näytöksessä

Henkilöt 

Pääosissa:

                Ilmari,  Ilmari Ojanen , 1940, 2x Master, Helsinki;

                Erkki,   Erkki Kilpeläinen, 1944, 1x Master, Nastola;

                Juha,    Juha Toivonen, 1947, 4x Master, Turku;

                JP,        Jeja-Pekka Roos, 1945, 3x Master, Helsinki;

Sivuosissa:

                  Kilpuri,  Kari Kilpinen, 1955, 5x Master, Asikkala;

                  Leena,   Leena Peltonen, 1970, 2x Master, Klaukkala, Nurmijärvi;

                  Christer, bussikuski ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta

 1.      Näytös

Ilmari istuu  Worldloppet Masters Finland Oldboys joukkueen bussissa Oxbergin parkkialueella valmiina viemään Stafettvasan 2019 viestiä omalla vuorollaan. Joukkueen ankkuriksi ajatellun Timo Suvannon, 80v, Alavus,  jouduttua jäämään terveyssyistä harmillisesti pois joukkueen ankkurin askareista, Ilmari on ajatellut hiihtävänsä ankkuriosuuden  ja on kirjelmöinytkin asiasta. Vasaloppetin stafettvasan startlistor sivuilta on kumminkin selvinnyt jossakin pätetyn, että huippukuntoinen JP kiiruhtaa ensimmäisen osuuden hiihdettyään viemään viestiä myös ankkurina. Ilmari on mukisematta sovittautunut hiihtämään neljännen osuuden. Saahan hän näinkin tehden kokoon haaveilemansa elämän pokeripelin täyskäden, kaksi ankkuriosuutta ja kolme neljättä osuutta 75-79 vuotiaana Stafettvasassa.

Sukset, vanhat luotettavat Karhut, ovat saaneet liisterinsä ja luistovoiteensa jo edellisenä päivänä. Ilmari on hylännyt Masterien 30v juhlasukset, Peltosen skinit, joilla hän on hiihtänyt vain Måndags öppetin Sälen-Mora 2017 ja Tarton puolimaratonin Arula-Elva 2019 ilman mitään pitoja. Kaikki on valmiina lähtöön bussilla Oxbergin starttipaikalle. Hän on päättänyt ottaa sinne mukaansa vain yhden ylimääräisen esineen, Turun Suunnistajien 80 luvulta peräisin olevan keinoturkiksisen, pintamateriaaliltaan vettä hylkivän puseron, joka on suojannut Ilmaria kylmiltä sateisilta viimoilta lukemattomissa suunnistuskilpailuissa ”ympäri maailman”. Pusero ( takki ) on tarkoitus sovitusti luovuttaa kolmannen osuuden hiihtävälle Erkille vaihdossa.

Ilmari on päättänyt, että hän lähtee vaihtopaikalle sitten, kun 2. osuuden viestinviejä, Mångsbodarnasta lähtenyt Juha on ehtinyt väliaika-asemalle Risbergiin. Kosketusnäytöllinen Samsung on piipannut viestin, jonka mukaan Juha on saanut viestin klo.08:58:27 ja häntä odotetaan Risbergiin 09:52:45. Ilmarin puhelin soi hänen vielä istuessaan joukkueen bussissa. Soittaja on Ilmarin hyvä suunnistajaystävä vuosikymmenten takaa, Jukolan viestin voittaja, nykyään Salossa asuva Turun suunnistajien puheenjohtaja vielä viime vuonna. Ilmari kertoo, missä hän puheluun vastaa. Soittaja ymmärtää tilanteen helposti. Onhan hän itsekin hiihtänyt kahtenakin vuonna osuuden Stafettvasassa WLMF:n joukkueessa.

Puhelusta tulee ajalliselta kestoltaan pitkä. Sen kestäessä Ilmari järkyttyy kuulemastaan yhä enemmän. Hän saa uutisena kuulla, että hänen suunnistajakaverinsa, 5-6 vuotta nuorempi mies, urheilijana Raision Loimun 1972-1973 Varsinais-Suomen parhaaksi valittu lentopalloilija ja suunnistajana ikämieskuntoilija, isoista kämmenistään tunnetun Kultarannan isännän lentopallosparraaja, on Ilmarin tietämättä hiljattain kuollut vaikeaan sairauteen. Lisäksi soittaja kertoo omista kokemistaan tehohoitoa Tyksissä vaatineista mm. pääkallon alueen liukastumisvammoistaan, joiden jäljiltä on pieni ihme, että hän tänään soittaa itse puhelimellaan Ilmarille bussiin Taalainmaalle. Ilmari katsoo välillä bussin kelloa ja kertoo soittajalle, että hänen on aika lähteä vaihtoon Oxbergiin. Kello näyttää 10:00:00, joten Juha on varmaankin ohittanut Risbergin väliaika-aseman. Sovitaan, että jatketaan puhelua joskus ”paremmalla ajalla”....

2.   Näytös

Bussi saapuu Oxbergiin. Tuttuun vaihtoon pääsy ei kylläkään ole niin helppoa. Jäinen jyrkkä rinne liukkailla monoilla pitää voittaa. Bajamajaan sentään  ei ole pitkää jonoa ja kupillinen laihaa kahviakin löytyy juotavaksi helposti. MMS kertoo, että Juha on antanut viestin Erkille Evertsbergissä klo. 11:12:52, Erkkiä odotetaan Oxbergiin klo. 12:33:34  ja WLMF Oldboys joukkuetta Moraan klo.15:04:12. Keli on hyvä ja Erkki on osuudella kolmatta kertaa. Ilmarin kännykän Stafettvasahistoria kertoo myös, että Erkki on pyyhkässyt 2018 osuuden aikaan 1.18.30. Onkin syytä varautua siihen, että Erkki alittaa ”lasketun ajan”.

Ilmari asettuukin katsomaan näyttötaulua, jolle ilmestyvät vaihtoa lähestyvien joukkueiden  numerot. Taululle ilmestyykin joukkueen numero 1052 ennen pitkää. Se antaa luvan siirtyä vaihtoalueelle. Pitää osata mennä oikeaan kohtaan numerotaulujen mukaan. Näin tapahtuu. Eikä kun sukset jalkaan ja sauvat kädessä odottamaan. Vaihdossa hässäkkä on melkoinen. Megafoniäijä kailottaa vaihtoon joukkueita numeron toisensa jälkeen. Vilinä on aika villiä, koskapa klo. 9.00 startanneet kovakuntoisemmat joukkueet ovat saavuttaneet hitaammat klo. 7.00 startanneet ja sekoittuneet näihin.

Tovin odoteltuaan Ilmari havaitsee, että Kilpuri sauvoo vaihtoon ja luovuttaa WLMF 2. joukkueen viestin Leenalle, jolle syystäkin on uskottu joukkueen viestin vieminen Moran maaliin saakka. Kilpuri jatkaa samantein vaihtokentän päässä olevaan chipin jättöpisteeseen. Koska Ilmarilla ei ole kakkosjoukkueen kännykkäseurantaa, hän ei tiedä, milloin Kilpuri on startannut Evertsbergistä. No, tuskin paljoakaan ennen Erkkiä, joka varmaan ihan pian ilmestyy vaihtoon hänkin. Aikaa kuluu eikä Erkkiä vaan kuulu. Hässäkkä jatkuu.

Megafoni kailottaa vaihtoon niiden joukkueiden numeroja, joiden viestinviejät eivät ole paikalla, vaikka vaihtoalueen muovinauhan taakse on jo ilmestynyt edellisen osuuden viestintuoja. Ilmarin lannelaukussa on kyllä kännykkä. Sen esiin kaivaminen on kuitenkin miesvanhukselle suurtapahtuma. Hanskat pitää riisua, laukku irrottaa,vetoketjut avata, lukulasit kaivaa nekin esille ja kännykkää hivellä niin, että näytölle ilmestyy  Stafettvasan viestitys.

Ilmari käykin katsomassa numeronäytön kelloa muutaman metrin päässä. Se näyttää aikaa 12:27...Kummeksuen hän panee merkille, ettei joukkueen numero ole liikkunut näytöllä mihinkään vasemmasta yläkulmasta. Äkkiä kumminkin takaisin vaihtonauhan taakse, ettei Erkki vaan joudu odottamaan ja megafoni kailottamaan joukkueen numeroa. Mutta Erkkiä ei vain näy eikä kuulu. Olisiko voinut käydä niin, että hänelle olisi tapahtunut jokin vahinko, suksi poikki, side irti, valmiiksi kipeä jalka saanut pahan tällin tms., mikä olisi pakottanut hänet keskeyttämään...

Ilmari käy kysymässä näyttötaulun pitäjiltä selviäisikö heidän tiedostoistaan jotain joukkueen 1052 tilanteesta. Eivät kuulemma tiedä mitään. Ystävällinen nuori neito kuitenkin kertoo, että Röda Korset tietää ja osoittaa taloa, mistä sen löytää. Ilmari päättää kuitenkin vielä odottaa Erkkiä vartin verran. Sitten hän menee talon päätyyn punaiseen ristiin. Siellä on väkeä. Jotain nuorta petillä istuvaa neitoa tutkitaan. Ilmari selittää asiansa toimihenkilöille mielestään ymmärrettävällä ruotsinkielellä. Hän kertoo, että näyttötaulun pitäjät talon toisessa päässä sanoivat täällä tiedettävän mahdollisista keskeyttäneistä joukkueista kuten siis vaikka hänen numerolla 1052 hiihtävästä joukkueestaan. Kaksi nuorta ihmistä, mies ja neito, punainen risti vaatteissaan, näyttävät kyllä kuuntelevan mutta eivät tunnu ymmärtävän. Ehkä kysyjän ruotsi ei kuullosta  juuri siltä murteelta, mihin he ovat tottuneet tai sitten  ymmärtämisen vaikeuden aiheuttaakin heille kysymyksiä esittävän miesvanhuksen myssyssä oleva pienoislippu, jonka värit eivät ole sinikeltaiset vaan sinivalkoiset. Vieressä seissyt vanhempi nainen kumminkin ymmärtää kysyjää ja sanoo, että he eivät keskeyttäneistä tiedä, mutta hän auttaa sinua. Odota tässä. Hän poistuu jonnekin ja on jossakin selvittelemässä asiaa hyvän tovin. Tultuaan takaisin hän sanoo, että teidän joukkueenne on kylläkin vaihtanut viestin Evertsbergissä, mutta muuta emme joukkueestanne tiedä. Hän neuvoo vaan menemään vaihtoon odottamaan, minkä Ilmari tekeekin.

Aikaa kuluu. Joukkueita tulee vaihtoon ”vilisemällä”. Megafonimies kailottaa viestin jatkajia vaihtokarsinaan. Ilmari toteaa mielessään, että ”jotain pitäis tehrä”. JP:n siirtyminen Högbergiin on  kahden bussivaihdon ja kolmen bussimatkan takana. Ei siis kysellä häneltä mitään. Ilmari  päättää soittaa Juhalle. Juha varmaan voi yrittää selvitellä, missä mennään. Siispä sauvat hangelle, hanskat pois, lannelaukku esille, lukulasit silmille ja kosketusnäytöllinen  hipelöitäväksi. Juhan numero löytyy yhteystiedoista aika  helposti. Ilmarin soitto hälyttää Juhan puhelimessa klo. 13.44 Ruotsin aikaa. Juha vastaa heti. Ilmari ehtii kertoa, ettei Erkkiä ole näkynyt Oxbergin vaihdossa. Onko hän joutunut keskeyttämään? Juha sanoo hölmistyneen oloisesti, että Erkki istuu täällä bussissa!?!?!?

3.    Näytös

Juhan ilmoituksen kuultuaan Ilmari, tuokion emmittyään, päättää lähteä Högbergiin. Kaipa Erkki siis on tullut vaihtoon hänen huomaamattaan... Siispä kamppeet kokoon, känny ja lukulasit laukkuun, laukku lanteille, hanskat ja sauvat käteen, TuS:n talvitakki auki, ettei tule aivan tukahduttavan kuuma. Eikä sitten muuta kuin matkaan. Suksethan ovat olleet jalassa koko ajan.

Matkalla on aikaa aprikoida. Mitä hittoa on tapahtunut? Onkohan JP jaksanut odottaa? No, käydään kumminkin katsomassa, ilman mitään kiirettä tietysti. Hiihtämäänhän tänne on tultu. Kuuma tulee kuitenkin, vaikka ilmari sauvoo takki auki. Paras tehdä niin kuin neidot tekevät, solmia takki lanteille. Näin tapahtuu. Homma hoituukin näin jonkin aikaa, kunnes sitten pitkässä vauhdikkaassa laskussa kuuluu takaa huutoa. Laskun alla selviää, että TuS:n takki lojuu hangella ladulla mäen puolirinteessä takaa tulevien hiihtäjien väisteltävänä. Takki on lähtenyt lentoon, vaikka se on solmittu hihoista lanteille piukan piukkaan. Vanhaa palvelijaa ei tietenkään minnekään Taalainmaalle jätetä. Takki haetaan ja pannaan hartioille ja matka jatkuu. Kuuma tulee taas, mutta lohduttautua voi sillä, että suksimiehen vasen tulehtunut ns. ”jäätynyt olkapää ” tykkää lämmöstä.

Välj Volvospåret holvikaarikäytävä tulee vastaan. Kokemuksesta hiihtäjä tietää, että hyvääkin videota reissusta voi kotiin saada, jos vaihtaa läpikulkuladuille. Tottakai niin pitää tehdä. Pitää ikuistaa Ilmari TuS:n talvitakki päällä hiihtämässä vuonna 2019  79 vuotiaana Stafettvasaa.

Katso tässä välissä videoklippi Ilmarin hiihdosta TuSin puserossa, klikkaan linkkiä alla: 

https://www.youtube.com/watch?v=v64tKJebP_Q&feature=youtu.be

Högberg tulee vastaan ennen pitkää. Jaksamista auttaa järjestäjien sponsorin juomatarjoilu matkalla. JP on kuin onkin jaksanut odottaa. Ei hän mitenkään iloiselta näytä viestintuojan saapuessa vaihtonäyttämölle. Kohti Moraa lähtiessään hän ehtii hihkaista, että paha vilu ehti tulla. No ihmekös tuo, kun kaiketi on samoissa kuteissa hiihtänyt jo ensimmäisen 24 km osuuden.

4. Näytös

Bussi Högbergistä kohti Moraa on tupaten täynnä ja sen matka etenee hitaasti. Ilmari pääsee sentään istumaan. On hyvää aikaa kaivaa  lukulasit ja kosketusnäytöllinen esille. Sen hipely Vasaloppet sivuilta läiskäisee luettavaksi häkellyttävän havainnon. Erkki on ajassa 12:25:21 sivuuttanut varoitusrastin 550 metriä ennen vaihtoa. Kännykkä on varmaan piipannut, mutta Ilmari ei ole tätä vaihtokarsinan megafonimeteliltä kuullut. Kysymyksiä, peräti monia, nousee mieleen. Ilmari muistaa selvästi käyneensä katsomassa muutaman metrin hänen selkänsä takana olevaa järjestäjien näyttötaulun aikaa klo. 12:27 näyttänyttä kelloa ja palanneensa odottamaan Erkkiä vaihtoon joukkueen numeron edellyttämään paikkaan. Mitään havaintoa Erkistä hän ei kuitenkaan  ole saanut. Liioin megafonimies ei ole kuuluttanut joukkuetta 1052 vaihtoon. Eikö Erkki siis ole ollenkaan pysähtynyt odottamaan Ilmaria niin, että megafonimies olisi voinut panna vaihtoon  saapuneen viestintuojan merkille? Entä miksi avulias punaisen ristin nainen ei kertonut Ilmarille Erkin sivuuttaneen ajat sitten varoitusrastin, vaan sanoi, ettei Evertsbergin jälkeen mitään tietoa joukkueesta ole?!

Ilmari seuraa kännykästä JP:n reipasta etenemistä kohti maalia. Tämä on jo hyvän aikaa sitten ohittanut Eldrisin väliaika-aseman  ennen kuin hitaasti ruuhkassa etenevä bussi saapuu Moraan. Ilmari menee isoon halliin, missä pääsee vessaan ja asettuu  ravintolatilan ovisuuhun odottamaan ankkurin tuloa maaliin. Tämä tapahtuu klo. 16:12:06. Kotvan odotettuaan Ilmari soittaa JP:lle ja selostaa, missä hän tätä odottaa. Eipä aikaakaan, kun JP tulee mitalit kaulassaan huonetilaan. Ennen vessaan rientämistään hän ehtii sanoa, että ”meidät on hylätty”. Siis Erkin ja Ilmarin vaihto on mennyt niin pipariksi, ettei joukkue saa tulosta, mutta saa kumminkin mitalit!? Hetimiten osoittautuu kuitenkin, että JP tarkoittaa sitä, että muut ovat jo Morasta Orsaan bussilla menneet ja heidät on jätetty kaksin ”hoitamaan omat asiansa, miten hoitavat”. Tämän Ilmari jo tietäänkin, koskapa Juha on hänelle viestinyt, että tulkaa taksilla ja tuokaa mitalit!

JP haluaa olutta. Ilmarilla on kruunuja, mutta ne eivät kelpaa maksuksi tiskillä sen enempää kuin eurot junassa Suomen VR:lle. JP  joutuu palaamaan tyhjin käsin. Ilmarilla sattuu olemaan luottokortti, joka sentään  kelpaa. Sen tunnusluku vaan pitää opetella. Pari pulloa olutta nautitaan. JP toteaa, että Ilmarin olisi sittenkin pitänyt hiihtää ankkuriosuus. Ilmari ymmärtää tämän niin, että näin tehden viestin vaihdon onnistumisen todennäköisyys olisi noussut 50%, kun Ilmarin olisi ollut tarpeen ottaa viesti vastaan vain yhdessä vaihdossa eikä selviytyä kahdesta vaihdosta.

Istunnon aikana osoittautuu, että bussi sittenkin tulee hakemaan myöhästyneet. Juha tietenkin on kertonut joviaalille bussikuski Christerille kuljetustarpeesta. Ehkä asiassa joku merkitys on silläkin, että Ilmari on edellisenä iltana selvittänyt Christeriltä kysymällä, kumpaa hän suosii, viskiä vai konjakkia, siltä varalta, että erinomaiselle kuljettajalle annetaan sopiva muistolahja reissusta laivan  saavuttua Turun satamaan.

5.    Jälkinäytös                   

Erkki ja Ilmari ovat reissulla kämppiksiä, mennen tullen laivalla ja majatalossa Orsassa. He eivät kumpikaan halua sen kummemmin ryhtyä keskenään selvittelemään, miten tässä oikein näin kävi. On paljon muutakin puhuttavaa. Erkki on syntynyt 1944 jatkosodan päättymisen aikoihin Sotkamon Tipasojalla ja Ilmari Alastaron Tammiaisten kylässä 1940 talvisodan aikana. Kokolailla samankaltaisiin olosuhteisiin syntyneinä he ovat kuitenkin eläneet hyvin erilaisen elämän ammatillisesti ja muutoinkin. Niiden moninaisissa vaiheissa on riittänyt ihmettelemistä puolin ja toisin.

Erkki on ammatikseenin tehnyt hitsaustöitä mm. Fennia laivaa rakennettaessa Karlskronassa. Sittemmin hän on kouluttanut hitsareita oppimaan vaativia suurvoimaloiden hitsaustöitä Suomessa ja kaukana Uralin takanakin. Erkki kertoo, miten hän oli kapsekit täynnä hitsausvehkeitä Helsinki-Vantaalla valmiina lentämään Iraniin hitsaustöihin suurvoimalassa, kun tuli tieto siitä, että Iranin hallitsija, joku Reza Pahlavi, jolla oli kaunis vaimokin, joutui  pakenemaan Parisiin. Khomeini niminen tyyppi otti Iranissa vallan. Helsinki-Vantaalla kapsekit täynnä odottavalle Erkille tuli puhelinsoitto, jonka sanoma työnantajalta, saksalaisfirmalta, oli ”tämä oli tässä, purkakaa kapsekit,  hitsaustöitä löytyy muualtakin”. Ei  tarttenut lentää mihinkään. Erkin tietämän mukaan venäläiset ovat sittemmin tehneet niitä hitsautöitä, jotka häneltä jäivät Iranissa  tekemättä. Eläkkeelle jäätyään Erkki on kunnostautunut mm. toimimalla 5 vuotta vaimonsa palkattuna omaishoitajana.

Ilmarin tekemiset on nopeasti kerrottu. Hän on mm.tehnyt aikamoisen läjän lakeja Suomeen kiinteistön omistamisen ja käyttämisen elämänaloilla. Isoin osa niistä on vieläkin voimassa.Vanhuuseläkkeelle jäätyään hän on saanut olla enempi ”vapaaherra”. Omat ruokansa hän on kuitenkin kypsentänyt ja pyrkinyt olemaan mahdollisimman sisäsiisti. Jonkin verran liikuntaakin on tullut harrastettua, pyöräilyä, sauvakävelyä ja hiihtoa talven lumilla. Askeltakaan Ilmari ei ole vuoden 2010 jälkeen juossut eikä kilpasuunnistusta harrastanut. Motto: ” Jos 70 vuotta täyttänyt mies yrittää juosta, hän menettää loputkin arvokkuudestaan.”

Erkillä ja Ilmarilla on kuitenkin jotain muutakin yhteistä kuin hiihtäminen talvisella Taalainmaalla, nimittäin Urho Kaleva Kekkonen. Sen ainoan kerran, kun Erkki on polttanut tupakkaa, tämä on tapahtunut nuorukaisena savotassa Kainuun korvessa Kekkosen arvokkaasta askistaan tarjoilemana. Ilmari puolestaan on yhden kerran kolmikymppisenä Kekkosen 70-vuotishaastattelun Lakimieslehteen junailtuaan syönyt plinejä ja mätiä ja siemaissut koskenkorvaryypyn Tamminiemen pöydässä.

Sen verran viestin vaihdosta Oxbergissa  kuitenkin jaksetaan parilla sanalla puhua, että todetaan  Erkin  saaneen Ilmarin puheista sen käsityksen, että tämä jättää TuS:n takin Erkille  johonkin ”tolpan nokkaan”. Ilmari puolestaan on ajatellut luovuttavansa rakkaan takkinsa vain kädestä käteen vaihtoon saapuvalle Erkille. Takkia ei tietenkään ole löytynyt, mutta kaiketi sitä on kumminkin etsitty. Saattaa olla, että tämä selittää sen, että Kilpuri kertoo huhuilleensa Ilmaria jossakin Oxbergissä ”ihan oikeesti”. Tuskin Kilpuri olisi näin tehnyt, jollei hän olisi tavannut noin puoli tuntia häntä myöhemmin vaihtoon tullutta Erkkiä. Ilmari ei jaksa  kysellä, missä päin Oxbergia huhuilu on tarkemmasti tapahtunut. Ainakaan hän ei ole vaihtopaikalle huhuilua kuullut

Näytelmän arvostelut kotisivujen toimitukseen osoitteeseen: juha.toivonen@pp8.inet.fi