StaffetVasa 2015, teksti Ilmari Ojanen
Vasaloppet hiihdettiin sunnuntaina 8.3. 2015 varsin kesäisissä olosuhteissa - plusasteita maalissa Morassa oli 8 !
Hiihdon voitti Norjan Petter Eliassen ja naisten paras oli Puolan Justyna Kowalczyk. Suomalaisista naisissa kolmenkymmen joukkoon sijoittuivat Heli Heiskanen 13. ja Ann-Sofi Pitkänen 29. Miesten puolella oli vastaavasti Antti Lampinen 21. ja Ari Luusua 29.
Worldloppet Masters Finlandin joukkue teki historiaa perjantaina 6.3.2015 hiihtämällä ensimmäisenä Masterien joukkueena StaffetVasassa. Mastereiden viisihenkinen joukkue sijoittui suomalaisista joukkueista toiseksi. Kaikkiaan joukkuekisaan osallistui lähes 1600 joukkuetta, suurin osa Ruotsista ja Norjasta. Suomalaisista joukkueista paras oli Finlandia-Hiihto Team, jossa hiihtivät Alexander Artemyev, Teemu Virtanen, Jukka-Pekka Ojala, Jari Hirn ja Niko Nättinen.
 Tässä Mastereiden joukkue hiihdon jälkeen mitalit kaulassa ennen ruokailua. Kuvassa Matti Rajasaari (oik.), Risto Kemiläinen, Ilmari Ojanen, Pekka Anttonen ja Juha Toivonen. (Kuva Pekka Anttonen) |
 Kuvassa edessä Ilmari Ojanen (vas.) ja Pekka Anttonen, takarivissä Juha Toivonen (vas.), Matti Rajasaari ja Risto Kemiläinen valmiina seuraavan päivän koitokseen numerot haettuina ja Vasaloppetin messujen moniin merkillisyyksiin tutustuneena. (Kuva Pekka Anttonen) |
1. Suomalainen päänavaus
Worldloppet Masters Finland osallistui vuoden 2015 StafettVasaan hiihtojärjestyksessä joukkueella: Risto Kemiläinen ( 1950 ), Juha Toivonen ( 1947 ), Matti Rajasaari ( 1943 ), Ilmari Ojanen ( 1940 ) ja Pekka Anttonen ( 1953 ).
Kaikki joukkueen jäsenet ovat WL-Mastereita, kolmella on Global Skier titteli ja kolme heistä on Suomen WL-Masterien hallituksen jäseniä mukaan lukien yhdistyksemme puheenjohtaja Pekka Anttonen.
Perjantaipäivä 06.03.2015 oli aurinkoinen kevättalven päivä Taalainmaalla, aamulla vielä pikku pakkanen, iltapäivällä 10-12 plusasteen karkean lumen vesikeli.
 Risto valmiina perjantaiaamuna klo 5.42 Ruotsin aikaa lähtemään ensimmäiselle osuudelle majapaikastamme. Lampun valossa hän vielä tarkistaa, että kaikki tarpeellinen on mukana. (Kuva Juha Toivonen) |
2. I osuus, Sälen-Mångsbodarna, 24 km.
Kaikissa viesteissä ensimmäinen osuus on hyvin tärkeä, ratkaiseva. Avausosuudella viestiä tosin ei voi voittaa, mutta hävitä kylläkin.
Oli itsestään selvää, että näin tärkeän osuuden hiihtää 8-kertainen WL-masteri Risto, jolla on kaiken lisäksi kokemus 17 Vasaloppetin pääkisan 3 kilometrin alkunoususta. Niinpä Risto tykittikin lähdöstä 3 kilometrin päässä olevan nousun laelle, Vasaloppetin radan korkeimmalle kohdalle, 26 minuutissa. Kirjoittaja ei tarkoin tiedä, mutta pitää mahdollisena, ettei Risto ole aikaisemmissa enemmän ruuhkaisissa lähdöissä koskaan juurikaan alle tunnin tuota ylämäkeä noussut.
Alkukiihdytyksen paikkoja avaava nousu toimi erinomaisena valmistutumisena myös Riston parin päivän päästä hiihtämälle 18. varsinaiselle Vasaloppetille.
Eipähän tarvitse Riston taistella tulevien Vasaloppetien numerosta, kun jo 6. vuoden sisään maaliin hiihdetyistä 3 kisasta saa valmiina odottavan varman paikan vaikka tekstiviestillä.
 Juha valmistautui yhdessä Riston kanssa lähtemään omalle viestin lähtöpaikalleen aamuvarhaisella. Muut viestinviejät saattoivat vielä tässä vaiheessa klo 5.38 Ruotsin aikaa kääntää kylkeään. (Kuva Pekka Anttonen) |
3. II osuus, Mångsbodarna-Evertsberg, 24 km.
Toiselle osuudelle valittiin Juha. Norjan säätiedotuksia seuraten ymmärretiin, että keli tuli muuttumaan voitelun kannalta monimutkaisemmaksi. Juha tunnettiin täydellisyyttä tavoittelevana suksiensa voitelijana. Eikä tämä luottamus tullut petetyksi nytkään. Asiassa vielä auttoi sekin, että Juhalla on kokemusta Vasaloppetin päämatkasta niin hyvin Öppet spårista kuin ruuhkahiihdoistakin siihen katsomatta, onko keli helppo pakkaskeli vaiko uuden lumen nollakeli.
Niinpä Risbergin pitkässä vaativassa nousussa Juhan suksissa oli ollutkin loistava pito.
Juha tulikin vaihtoon Evertsbergiin niin varhain, että porukassa vain hän itse saattoi olla ainoa, joka ei edes pikkuisen yllättynyt.
4. III osuus, Evertsberg-Oxberg, 14 km
Alkutaival Evertsbergistä eteenpäin on pitkähköä laskevaa latua, jolla vauhti saattaa nousta melko kovaksikin. Joukkueen nestorin, Ilmarin, mieli oli kyllä palanut tälle osuudelle. Oli kumminkin sattunut niin, että hän oli sukset jalassa kaatunut tammikuussa alamäessä, rikkonut pahasti vasemman olkavartensa ja murtanut vähän kylkiluitaankin. Hänelle olikin tästä jäänyt muistoksi suoranainen alamäkikammo, nurinmenon pelko. Jos vielä vaikka latu sattuisi olemaan jäinen taikka sohjossa olemattomiin aurattu....
Mitään pelkäämätön Matti olikin tuolle osuudelle näissä oloissa selvä valinta. Jos vaikka sattuisi kaatumaan, niin mitäpä tuosta. Nuoruudessaan yleisurheilun kenttäurheiluakin harrastaneena hänellä on kokemusta painovoimaisista tömähdyksistä maanpinnalle muun muassa 6-7 metrin ilmalennon päätteeksi ei aina niin pehmeään pituushypyn santakasaan.
Matin aika kilometriä kohden olikin koko joukkueen nopein.
 Matin ja Ilmarin vaihto hieman takelteli. Matti tässä vasemmalla viittoilee Ilmarille, että ala jo mennä, minähän olen jo täällä ja reippaasti lähtee Ilmari numero 944 selässään painelemaan kohti Hökbergiä. (Kuva Juha Toivonen) |
 Ilmari saapuu päättäväisenä Hökbergin aurinkoiseen vaihtoon ja lähettää kohta Pekan ankkuriosuudelle.(Kuva Juha Toivonen) |
5. IV osuus, Oxberg-Hökberg, 9 km.
Viestin lyhin osuus oli Ilmarin heiniä. Paljon oli laskettu hänen nopeusominaisuuksiensa varaan. Näitä ei vaan saatu tällä kerralla käyttöön. Soitellen sotaan lähtö maksatti hintansa. Perinnesuksimuseoon jo valmiikisi ajateltuja Karhuja ei millään viitsinyt liistereillä tahria eikä Startin pikapidosta ollut mihinkään vesisohjoisella ladulla.
Voi olla, että matkanteko olisi jäänyt käytännössä yksikätiseltä suksijalta kesken, jollei olisi pitänyt koko ajan mielessä Vasaloppetin logoa, missä hattupäinen vanha äijä hiihtää lapikkaat jalassa yhdellä sauvalla eteenpäin työnnellen.
Viimeinen Hökbergiin nouseva kilometri kyllä vastasi tällä kertaa Macialongan 3 km:n mittaista, aina iltapäivän alppiauringossa kylpevää loppunousua Cavalesen keskustaan....
 Komeasti lykkii Pekka maalisuoralla. (Kuva Juha Toivonen) |
6. V osuus, Hökberg-Mora mål, 19 km.
Ankkuritehtävä oli keskustelutta varattu yhdistyksen puheenjohtajalle Pekalle. Ei valinta oikeastaan ollenkaan siihen perustunut, että etapilla Hökbergistä maaliin Kustaa Vaasan muistomerkin viereen ei juurikaan tarvitse mäkiä kiivetä. Olisi Pekka varmaan mielellään hiihtänyt vaikka toisen osuudenkin.
Puheenjohtajuus kuitenkin velvoittaa niin kuin aateluuskin.
Maalisuoran varrella jonkun aikaa odoteltuamme ankkurimme sitten saapuikin pitkäpotkuista diagonaalia hiihtäen maaliin juuri, kun silmät sokaiseva länteen laskeva kevättalven aurinko oli loppusuoran alkupäässä painumassa taivaanrannan taakse.
Vaikkei hän siitä numeroa tehnyt, niin sopi arvata, että ankkurillamme oli mielessään vuoden, puolentoista ikäinen pojanpoikansa, hiljan PekkaPappa sanat sanomaan oppinut pikkumies, isoisäPekan tullessa maaliin silmissään Vasaloppetin maalivaatteen sanat: ”I fäders spår – för framtids segrar”.
 Hiihdon lisäksi ennätimme myös juhlia Pekan 62-vuotis syntymäpäivää. Itse päivänsankari on tässä pukeutunut juhla-asuun, Helsingin Olympialaisten Suomen edustusasuun. (Kuva Juha Toivonen) |
7. Loppusointu
Joukkueemme käytti viestiin aikaa 8:12:21. Sijoituimme 1600 joukkueen ”suksileikissä” noin tuhannen paikkeille.
Minuutit, mitkä joukkue käytti aikaa yli 8 tunnin, menetettiin ehkä Ilmarin sähläämiseen vaihdossa Matin kanssa taikka hänen tyrimiseensä suksiensa voitelussa. Monissa nykyajankin Jukolan viesteissä vaihdoissa odottaneena Ilmari kyllä ymmärsi sähköiseltä näytöltä katsoa joukkueen numeron ilmestyvän taululle kertomaan vaihtoon tulossa olevasta Matista. Malttamattomuuttaan hän ei kuitenkaan pysynyt vaihtovaatteen alla oman numeron kohdilla, vaan piti mennä Mattia vastaan vaihtoalueen päähän sellaisin seuraamuksin, että Matti pääsi livahtamaan huomaamatta ohi, eikä koneääninen kuulutuskaan ” Worldloppet Masters Finland till växling” viiveettä perille mennyt.
Saimme kaikki 5 joukkueen jäsentä kauniit StafettVasa mitalit. Hieno juttu, kun meistä kellään, ei Ristollakaan, ollut entuudestaan mitalia Vasaloppetin laduilta.
Emme me ”mustoa haventa murtaneet”, vaikka saimmekin huomata, että olimme vain ” toiseksi paras ” suomalaisjoukkue. Teemu Virtasen johdolla Finlandia -hiihto Team käytti aikaa 3:58:13 ja saavutti 4. sijan.
Mastereiden joukkueen pääsy StaffetVasaan onnistui Kokkolan Matkatoimiston Kimmo Kalliokosken uutteran työn ansiosta. Joukkueemme esittääkin suurkiitokset Kimmolle onnistuneen matkamme käytännön asioiden hoitamisesta ja erityisesti siitä, että saimme kuin saimmekin hänen avullaan lähtönumeron muutoin hetkessä loppuun myytyyn StaffetVasaan!
Ilmari Ojanen