Seitsemänkymppiset kuntohirmut polkivat kahdessa päivässä lähes 500 kilometriä yli 30 asteen helteessä – ”Keskeyttäminen ei ollut edes vaihtoehto”

Risto Ihamäki (70) Viialasta, Masterien hallituksen jäsen ja Ilkka Teinilä (68) Toijalasta ovat kovakuntoisia miehiä. Kaksikko osallistui heinäkuun lopulla maratonpyöräilyyn, jossa ajettiin kahdessa päivässä lähes 500 kilometriä Kilpisjärveltä Tornioon. Ihamäki oli mukana jo 20:nnen kerran ja Teinilä ensikertalaisena. Alatornion Ahjon järjestämässä tapahtumassa oli tänä vuonna osanottajia 147.

Tämä Tarja Antolan tekemä juttu on julkaistu Akaan Seudussa 19.8.2019 ja julkistetaan näillä sivuilla lehden luvalla - kotisivun toimitus kiittää!

***********************************************************************************

Maanteiden korkeimmassa kohdassa

Akaalaismiehet polkivat ryhmässä, jonka ohjeellinen keskinopeus oli 30 kilometriä tunnissa. Vaikka reitin profiili on laskeva, matkalla oli myös 1947 nousumetriä. Pyöräily alkoi Kilpisjärveltä nousulla Muotkatakan päälle, joka on Suomen maanteiden korkein kohta.

Ensimmäisenä ajopäivänä lämpötila kipusi 36:een ja toisena päivänä 34 asteeseen. Energiaa kahdeksantuntisen rupeaman aikana kului 6000–7000 kilokaloria. Kymmenen minuutin taukoja pidettiin 40–50 kilometrin välein.

* Ensimmäisenä päivänä minulle meinasi käydä vanhanaikaisesti viimeisellä vapaavauhtisella 50 kilometrillä, kun energiat rupesivat loppumaan. Keskeyttäminen ei ollut edes vaihtoehto, mutta maalissa olin kyllä sippi, Ilkka Teinilä kertoo.

Teinilä pakotti itsensä syömään, vaikka ruokaa ei tehnyt mieli. Mies oli pyöräilykunnossa seuraavana aamuna.

* Aamulla tuntui kuin ei olisi mitään tehnytkään.

Ihamäellä energiat riittivät maaliin asti, mutta kokemusta on myös voimien katoamisesta.

* Yhtenä vuotena katkesin ihan totaalisesti. Jouduin pysähtymään huilaamaan, kun jalat olivat lyijynraskaat. Voimat alkoivat pikkuhiljaa palautua, kun napsin geelipusseja ja join juomaa, Ihamäki muistelee.

Miehet polkivat taipaleen hiilikuitupyörillä. Ihamäki on tilannut seitsemän kiloa painavan ajokkinsa pohjoisitalialaiselta valmistajalta. Pyörä on maalattu sinivalkoisiin väreihin.

* Siitä lähdetään, että välineiden pitää olla paremmat kuin mies, Teinilä tuumaa.

Maratonit vaihtuvat puolikkaisiin

Ihamäki ja Teinilä ovat kumpikin kestävyysurheilun harrastajia. Liimoistaan tunnetun Kiillon tietohallintopäällikön tehtävästä eläkkeelle jääneen Ihamäen päälaji on hiihto. Massahiihtojen Worldloppet-sarjassa hän on saavuttanut kaksi kertaa Master-arvon ja kerran Global Master -arvon kierrettyään kaikki sarjan kilpailut.

Ennen pohjoisen reissua Ihamäki oli pyöräillyt noin 3000 kilometriä, vuoden aikana hän pyöräilee noin 4500 kilometriä. Kesän vakiolenkkejä on 180 kilometrin mökkimatka Keuruulle. Hän on tänä vuonna osallistunut myös 300 kilometrin Vätternrundan- pyöräilytapahtumaan Ruotsissa ja 134 kilometrin Pirkan Pyöräilyyn. Syksyllä täyteen tulee 22. Pirkan Kierros. Maratoneja miehellä on takanaan 17.

* Olen ajatellut lopettaa maratonit kahteenkymppiin. Sitten juoksen vaan puolikkaita, Ihamäki suunnittelee.

Pyöräilyyn keskittyneellä Ilkka Teinilälle ajokilometrejä satulassa kertyy vuosittain yli 20 000. Vakiolenkki on keskimäärin 120 kilometriä. Talvella hän käy kuntosalilla.

Sata kiloa pakotti tekoihin

Taksiautoilijan työstä neljä vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Teinilä kiersi 1970-luvulla hölkkätapahtumia. Juoksemisen hän joutui lopettamaan, kun polvet eivät enää kestäneet. Ensimmäisen maantiepyörän hän hankki 40 vuotta sitten, mutta vuosien saatossa harrastuksessa on ollut taukoja.

* Ihminen keksii kaikenlaisia tekosyitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Kun painoa alkoi olla sata kiloa, totesin että nyt voisi tehdä jotain. Nyt sitä on 30 kiloa vähemmän, Teinilä toteaa.

Teinilän mukaan pyöräily on hyvä tapa tyhjentää pää.

* Teen lähes sata prosenttia lenkeistä yksin. Jos joku asia stressaa, se loppuu kyllä polkiessa. Risto Ihamäen mukaan kestävyysurheilun nautinto on maaliin tulo väsyneenä.

* Juoksisin maratonista vain 195 metriä stadionilla, jos siitä saisi yhtä hyvän fiiliksen. Myös pyöräily on kuin maratonjuoksu. Takki on samalla tavalla tyhjä kahden päivän jälkeen, Ihamäki perustelee.