Tsekin hiihto - JP Roos

TSEKIN HIIHTOT 8-10.1.2016

Tämän vuoden Worldloppet hiihdoilla on ollut vaikeaa. Kolme hiihtoa jouduttiin peruuttamaan ja kelit ovat  muutenkin olleet ongelmallisia. Jizerska padesatka kuului hiihtoihin joissa peruutus oli hilkulla. Lunta oli sen verran kuin yleensä Helsingissä joulukuussa eli maa oli valkeana ja avoimilla paikoilla saattoi jopa hiihdellä, mutta metsässä ei juuri maa peittynyt. Bedrichovin maastohiihtostadionille oli kuitenkin tehty vajaan 4 kilometrin latu keinolumella ja sitä päästiin kiertämään.

Osanottajat oli jaettu 400 hiihtäjän ryhmiin jotka pääsivät kukin ladulle vuorollaan kolmen päivän aikana, aamuvarhaisesta iltamyöhään (kolmen jälkeen piti olla otsalamput jotta latu näkyisi). Huippuhiihtäjät saivat hiihtää täyden 50 kilometriä kun taas muille sallittiin vain 4 kierrosta ja sitten ulos. Sikäli harmi että jokaiselle ryhmälle oli varattu pari tuntia hiihtoaikaa, joten nopeammat hiihtäjät olisivat hyvin ehtineet hiihtää pari kierrosta enemmänkin. Latu oli aluksi reipasta nousua (Jizerskan ensimmäinen nousu) ja sitten melko vauhdikasta laskua maali-alueelle josta taas lähdettiin kiipeämään. Lämpötila oli koko ajan plussan puolella joten pidon kanssa oli ongelmia. Suurimmalla osalla niitä ei juurikaan ollut, kun latu oli vielä melko pehmeä ja mössöinen.

Itse hiihdin Zeroilla ja puhdistetut ja hiotut pitopohjat antoivat parin kierroksen ajan kohtuullisen pidon, joskaan eivät ihan lopussa.  Itse ladut olivat kyllä jo aika finito kun niitä oli päivän aikaan kiertänyt melkoinen porukka. Olisi kannattanut valita ihan ensimmäinen aamuryhmä.

400 hiihtäjää kerralla 4 kilometrin ladulle

Koko ajan sai hiihtää melko tiiviissä porukassa ja laskuissa varoa mutkittelijoita ja kuoppia ladulla. Lämpötila nousi sen verran korkeaksi että vesi söi latua altapäin juuri laskuosuudella. Silti tunnelma oli ihan mukava ja sitä olisi mielellään vielä hiihdellyt yhden kierroksen lisää. Itse pääsin /jouduin kilpasille erään suomalisen masterin kanssa, mutta oli pakko antaa periksi. Jääkööt nimet mainitsematta!

Jälkeenpäin katsoin sitten kärjen hiihdon ja eipä ole perinteisen hiihto entisensä! Koko porukka pumppasi koko matkan, myös pahimmat ylämäet ja voittaja vetäisi itselleen turvallisen johdon muutamaa kierrosta ennen maalia juuri pelkästään työntämällä ylämäkeen kovempaa kuin muut. Kukaan ei potkaissut kertaakaan, ellei nyt joitakin luistelupotkuja mutkissa. Jotain tarttis tehdä ja vähän äkkiä ettei perinteisen hiihto kokonaan katoa hiihtokilpailuista, ainakaan pitemmillä matkoilla. Tämä pitäisi olla aika helppoa kun voitaisiin vaatia pidot alle ja kohtuumittaiset sauvat sekä edellytettäisiin potkua, oli sitten tasatyöntö tai vuorohiihto kysymyksessä. Nykytilanne on joka tapauksessa ihan kestämätön.

Hiihtäjien 50 kilometriä oli 4 kierrosta eli vajaat 16 kilometriä

Paikalla oli suomalaisia kohtuullisen iso porukka ja suuri osa kiersi vielä useamman kilpailun (matka oli sama mutta kilpailun nimi oli eri). Itse osallistuin vain padesatkaan (50 km hiihtoon) kun en ollut etukäteen älynnyt ilmoittautua. Paikan päällä ei enää onnistunut.

Bedrichovin hiihtokeskus on lyhyen ajomatkan päässä alueen isosta pääpaikasta eli Liberecistä ja iso osa hiihtäjistä asuikin Liberecissä, vaikka periaatteessa kyllä Bedrichovissa ja sen ympäristössä oli varsin reilusti majoitustilaa. Normaalisti Bedrichoviin pääsy on sitten puhtaasti bussikuljetusten varassa, kun lähtö on samanaikaisesti. Nyt oli itse asiassa aika paljon tilaa kun porukka tuli ja meni. Silti paikalliset pikku byrokraatit pitivät tiukasti kiinni sovituista pysäköintipaikoista, niin että lähtöalueen lähellä ollut iso pysäköintialue oli ihan tyhjä mutta sinne ei päästetty.

Toinen vähän outo juttu oli se, että numerolaput haettiin Liberecin ulkopuolella olevasta isosta ostoskeskuksesta, siellä olevan urheiluliikkeen perimmäisestä osastosta. Paitsi hankalaa numerolappujen hakumatkaa niin sitä joutui tiukkojen markkinointiponnistusten uhriksi. Mutta sitten paikan päällä kaikki sujui kuin rasvattu ja varustepussien säilytys, vaatteiden vaihto ja - kaikkein tärkein - passien leimaus sujui erittäin hienosti ja ilman mitään jonotusta. Tällä kertaa siis leiman sai varsin vähäisellä ponnistuksella.

Mastereille hieno tsekkiläinen päivällinen

Worldloppet Mastereille oli järjestetty hieno tsekkiläinen päivällinen oluen tai viinin kera perjantai-iltana. Osa suomalaisista jotka asuivat Liberecissä eivät jaksaneet vääntäytyä paikalle, missä tekivät virheen, sillä tilaisuus oli järjestetty läheisessä Kralovkan hotellissa jossa oli mainio näkötorni mistä aukeni hurja näköala joka suuntaan. Pääsimme sieltä ihailemaan Liberecissa illaki järjestettyä ilotulitusta. Paikalla oli siis vain muutama suomalainen mutta sitä enemmän paikallisia ja joitakin ranskalaisia ja ruotsalaisia hiihtäjiä. Nämä Mastereiden vastaanotot alkavat olla jo varsin antoisia tilaisuuksia kun niissä usein tapaa vanhoja tuttujakin. Tässä tapauksessa ehkä kuitenkin tilaisuuden anti oli enemmän ruoan, juoman ja ympäristön puolella.

Itselläni ei ollut lähtö heti seuraavana aamuna, joten kävin vielä hiihtelemässä samalla ladulla muutaman ylimääräisen kierroksen.  Yhytinpä vielä Hannes Larssonin samoissa puuhissa. Saimme hetikohta nauttia aivan vasta-ajetusta ladusta kun latukone käväisi tekemässä kierrokesn. Sen jälkeen olikin todellinen nautinto hiihtää. Itselleni tuli kyllä reilut 60 km täyteen tällä reissulla joten ihan hyvä maku jäi suuhun. Ja leima passiin!

Hiihtoterveisin !

JP Roos

Kolme leimaa passiin Jizerskassa sai hiihtämällä 1) 30 km vapaata = 3 kierrosta eli 12 kilometriä, 2) 25 km perinteistä = 3 kierrosta eli 12 kilometriä ja 3) 50 km perinteistä = 4 kierrosta eli 16 kilometriä - yhteensä siis 40 kilometriä. Kaikki hiihdot hiihdettiin perinteisellä tyylillä.

Tässä alla suomalaisten tulokset 50 km perinteiselle eli 16 kilometrillä. Ajat eivät ole vertailukelpoisia - mutta suuntaa antavia, sillä hiihtoja hiidettiin kolmena päivänä ja osa illan pimetessä otsalampun valossa.

Tsekin hiihtojen kotisivut, joissa lisää hiihdoista: http://www.jiz50.cz