Australia / Kangaroo Hoppet

UUSI-SEELANTI JA AUSTRALIA HIIHDOT 2015

Tänä vuonna ei suomalaisia osallistunut kumpaankaan hiihtoon monia.  Uudessa-Seelannissa meitä oli vain kaksi; Hannes Larsson sekä kirjoittaja Kari Kilpinen. Australiassa meitä oli sitten enemmän.

Matka toiselle puolelle maapalloa on tosi pitkä, se tuli huomattua. Kun nukkuu kaksi peräkkäistä yötä lentokoneessa, niin väsymys kyllä tuntuu.  Uuden-Seelannin Eteläsaari muistuttaa elokuun alussa hieman Suomen ilmastoa. Ainakaan vuoristossa ei ollut liian lämmin. Hiihdon nimi Merino Muster viittaa hienovillaiseen lampaaseen, mikä onkin alueella merkittävin tuotantoeläin. Sen villa on tunnetusti maailman hienointa. Hiihtopaikka Snow Farm Lodge sijaitsee vuoristossa ja erityisesti viimeiset 13 kilometriä sinne hiekkaisella yksityistiellä olivat vaativia. Kaksi viimeistä kilometriä tie oli vaikeaa; lumi ja vesi tekivät tiestä mutaisen ja perille pääsy mietitytti. Näkymät hiihtopaikalta olivat huikeat.

Hiihto eteni useita kierroksia vuorta, syvien rotkojen viertä ja joenvartta pitkin. Hiihdon aikana tuli hieman lisää lunta, mutta ennustettu raju myrsky tuli vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Myrsky olisi todennäköisesti keskeyttänyt hiihdon. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen US-hiihtoon. Siellä oli varsin leppoisa meininki, vaikkakin kaikki järjestelyt eivät aivan onnistuneet. Se on aivan ymmärrettävää, koska tämä oli vasta toinen kerta Worldloppet- hiihtona (tosin hiihto järjestettiin 21 kerran).

Kuvassa JP Roos (vas), Hannes Larsson, Lauri Jortikka (australiansuomalainen), Kari Kilpinen ja Ilkka Heinonen (on töissä Perthin yliopistossa). Lisäksi hiihdon hiihti Maria Kauppi (töissä Australiassa) (kuva Kari Kilpinen)

Australiassa kelit olivat hiihtoa edeltävällä viikolla hienot; auringonpaistetta riitti. Laduilla oli hienoa käydä viikolla harjoittelemassa. Mutta kun hiihtoaamu valkeni, tai siis ei oikeastaan valjennus, niin sumu oli aivan kaamea. Näkyvyyttä ei ollut juurikaan yli kymmentä metriä. Hiihto oli lyhennetty siten, että hiihdettiin sama jälkimmäiseksi tarkoitettu lenkki kahteen kertaan. Aloituslenkillä olisi ollut liian vaativia laskuja, joten sitä ei voinut hiihtää.

Näkyvyyttä lukuun ottamatta hiihto oli oikein mukavaa ja koska pahempia mäkiä ei ollut, niin ensimmäinen lenkki sujui oikein hyvin. Meille hitaammille kuitenkin toinen lenkki sujui jo paljon huonommin; tuuli alkoi ja poisti sumun. Koska lähdön aikoihin lämpötila oli lähempänä nollaa, niin luisto oli silloin hyvä.

Tuulen lisäksi ongelmaksi tuli lähes +10 asteeseen noussut lämpötila. Mutta se ei haitannut, koska maisemat avautuivat ja mihinkäs sitä nyt kiirehtimään siellä. Ei kun maaliin, jossa kirjoittaja huomasi ajanottochipin kadonneen.  En kuitenkaan ollut ainoa ja järjestäjät totesivatkin numerolappuun kiinnitetyn pussin olleen huonosti tehty.

Olin hieman huolissani hylkäämisestä, mutta järjestäjät kertoivat ottaneensa käsiajanoton niille, joiden aika ei tullut automaattisesti. Muutamaan päivään ei aikani näkynyt virallisessa listassa. Tulihan se sinne sitten kuitenkin (aika oli nähtävissä jonkin aikaa mutta on nyt hävinnyt taas virallisesta listasta).  Hannes Larsson sai ajan lyhyeltä matkalta.

Kari Kilpinen

http://www.hoppet.com.au/